Oman kertomansa mukaan John Rutherford syntyi Manchesterissä noin vuonna 1769. Hän kertoo lähteneensä merille ollessaan hädin tuskin kymmenvuotias. Ajan tavan mukaan yritteliäs nuori mies oli jo ehtinyt olla työssä puuvillatehtaassa. Merille lähdettyään hän oleskeli hyvin vähän kuivalla maalla, ei edes rakkaassa Englannissakaan. 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun kirjallisuudessa kerrottiin paljon romanttisia meriseikkailuja. Kertomukset tutkimusmatkailijoista ja ”villeistä alkuasukkaista” kiinnostivat lukevaa yleisöä. Kertomukset olivat aikansa jännitysviihdettä. Mutta myös vakava luonnon ja maantieteen tutkimus oli viriämässä. Carl von Linné oli aloittanut kesyttämällä luonnon nimillä ja luokilla. James Cook purjehti tutkimaan eteläisen Tyynenmeren aluetta, myös sen luontoa ja asukkaita. Hänellä oli mukanaan ns. herrasmiestiedemiehiä ja luonnontieteilijöitä. Kuvataiteilijat piirsivät ja maalasivat kuvia kasveista ja eläimistä. Sellaista ei oltu koskaan ennen nähty, paitsi ehkä Marco Polon luonnoksista hänen Kiinan matkaltaan. Cookin matkaseurueeseen kuului myös suomalainen taiteilija ja kelloseppä Herman Spöring, joka on tiettävästi ensimmäinen Uudessa-Seelannissa käynyt suomalainen. Hieman myöhemmin, 1800- luvun puolella, Charles Darwin teki Tyynellemerelle viisi vuotta kestäneen tutkimusmatkan aluksella nimeltä HMS Beagle ja matkansa jälkeen julkaisi mm. kuuluisan evoluutioteoriansa Mutta John Rutherford ei lähtenyt merille tehdäkseen tiedettä. Hän etsi seikkailuja ja siinä hän todellakin onnistui! Kun hänen laivansa Agnes ankkuroitui Uuden-Seelannin rannikolle maaliskuun 6.päivänä 1816, alkoi Johnin suuri seikkailu. Alkuperäisasukkaat, maorit, valtasivat laivan ja ryöstivät sen purjehduskelvottomaksi. Lopulta he sytyttivät laivan tuleen. Osan miehistöstä maorit tappoivat laivalla, mutta osa vietiin alkuasukkaiden vankeina rantaan. John Rutherford vietti maorien parissa kuukautta vaille kymmenen vuotta. Hänen kertomuksensa on ennen kaikkea kertomus ihmisestä ihmisten keskellä. Joskus hänen oli kuitenkin pakko tunnustaa, että hänen uudet ystävänsä olivat todellakin kannibaaleja ja ”villejä”, mutta silloinkin hänen oli myönnettävä, että heidän elämäänsä kuului myös paljon hyviä ja kauniita asioita. Hänen muistelmansa elämästä saarilla, joita ensimmäisinä sinne tulleet muuttajat kutsuivat nimellä Aotearoa, Pitkän Valkoisen Pilven maa antavat kiehtovan kuvauksen maoriyhteiskunnasta. Rutherford kertoo maorien tavoista, ajatuksista, yhteiskunnasta, laeista, sotataidosta ja uskonnosta tarkalla ja mielenkiintoisella tavalla. Kirja perustuu alun perin brittiläisen G.L.Craikin kokoamaan aineistoon, mutta yhdysvaltalainen James Drummond kokosi käsikirjoituksen uudelleen ja liitti siihen runsaan vertailevan aineiston, joka perustui hänen kulttuurien tuntemukseensa. Drummondin Esipuheen kirjoittamisen ajankohta, 1900-luvun alku, on kiinnostava Silloin klassillinen kulttuuri oli vielä voimissaan ja ihmisillä oli luja usko siihen, että yhteiskuntaa oli mahdollista kehittää humaanimmaksi ja tasa- arvoisemmaksi. Ei oltu vielä koettu ensimmäisen eikä toisen maailmansodan kauhuja, eikä sitä hävitystä. Tervetuloa seikkailulle Pitkän Valkoisen pilven maahan!