Suomalaisen sosiaalityön juuret ovat kansalaistoiminnassa ja kansalaisjärjestöjen toteuttamassa sosiaalisessa työssä. Miksi kuitenkin nykyisin sosiaalityö kaventuu niin usein ongelmaryhmien tukemiseen? Olemmeko unohtaneet yhteisöllisen tuen mahdollisuudet? Sosiaalisiin ongelmiin olisi etsittävä ratkaisuja nykyistä enemmän kansalaisten ja viranomaisten kumppanuusverkostoista. Tässä Sosiaalityön tutkimuksen seuran kuudennessa vuosikirjassa tarkastellaan yhteisöllisen sosiaalityön merkityksiä kansalaisyhteiskunnan ja asiakastyön välimaastossa. Kirjassa rohkaistaan lukijaa kyseenalaistamaan jakoa ”kunnon kansalaisiin” ja ”epäkelpoihin kansalaisiin”. Kirjan ensimmäisessä osassa esitellään yhdyskuntatyön ja kansalaistoiminnan kehityspiirteitä suomalaisessa, pohjoismaisessa ja eurooppalaisessa ympäristössä. Toisessa osassa äänessä ovat yhteisösosiaalityön käytännön toimijat kaupunkisosiaalityössä, lähiötyössä, asukastaloissa ja projekteissa. Yhteisöllisten erontekojen politiikka on keskeinen teema kirjan kolmannessa osassa, jossa tarkastellaan luonnollisten yhteisöjen paikkaa yhteisösosiaalityön kentällä. Kirjan päättävässä osassa pohditaan sosiaalityön asiakkuuteen perustuvien yhteisöjen mahdollisuuksia ja rajoituksia. Kirjassa ovat monipuolisesti esillä yhteisösosiaalityön työmenetelmät ja erilaiset tavat ymmärtää ”yhteisö” so­siaalityössä.