Viha kertoo yhdestä Suomen historian merkittävimmästä epookista kokonaisvaltaisesti, laajaan lähdeaineistoon perustaen, aikakauden kielenkäyttöä myötäillen ja uudenlaisia tulkintoja tehden.

Tutkimus kattaa vihan olemuksen eri ilmenemismuotoineen, siviiliväestön osan 1700-luvun alun suursodassa, kokemuksen perikadosta ja elämisen miehitettynä kaikkine julmuuksineen, ahdistuksineen, katkeruuksineen ja monine yhteiskunnallisine vaikutuksineen.

Viha selittää myös sitä, miten sodan ja Venäjän vallan aika muovautui historiatraditiossa isoksivihaksi, miten kansa irtautui vainoajasta palaten Ruotsin kruunun alamaisuuteen ja rauhan aikaan. Sodan ja miehitysvallan jälkeen viha jatkui monina vihoina, kun vihan aikaiset kaunat, katkeruus ja levottomuus syvenivät ja koettelivat yhteiskunnan vallitsevia rakenteita