Koskettava ja silmiä avaava tosikertomus autistisen pojan elämästä ja hänen tärkeistä askelistaan tulla osaksi ympäröivää maailmaa. Vierellä kulkevan äidin taistelu on estänyt jopa haitallisen lakimuutoksen, jotta kaikilla nuuteilla olisi mahdollisuus oppia ja tulla autetuksi. Kun Nuutilla todettiin kaksivuotiaana lapsuusiän autismi, oli se vanhemmille helpotus. Vain autismi. Tästä alkoi taival täynnä testauksia ja terapioita, erityisyyttä ymmärtäviä ja sitä kavahtavia ihmisiä. Itkua, naurua ja rakkautta. Alkoi elämä, joka Nuutin kautta katsottuna on kaunis, ihmeellinen ja pelottava. Kun Nuutti oppi kirjoittamaan neljävuotiaana, aukesi puhumattomalle lapselle uusi väylä tuoda itsensä ja tarpeensa kuulluksi. Nuutin viisaus ei asunut enää vain silmissä, se asui myös sanoissa. ”Haluaisin vain rauhan. Haluan kuulua teihin ihmisiin.” Miltä maailma tuntuu silloin, kun näet siitä joka ikisen pienen yksityiskohdan? Entä jos jokainen yksityiskohta sinusta itsestäsi katoaa, mitä tunnet – katoatko sinäkin? Erilaisuus pelottaa monia. Pyrkimys normaaliuteen ja hyväksyntään voi ohjata elämäämme joskus liikaakin, estää näkemästä sitä, mitä kohti voisimme ehkä kasvaa. Mitä jos joukossamme oleva lapsi onkin tullut muuttamaan maailmaamme suvaitsevammaksi? Onko autismissa sittenkin voimaa, jota emme vielä tunne? On, paljonkin. Espoolainen Noora Koponen (s. 1983) on ensimmäisen kauden kansanedustaja ja Nuutti-pojan äiti. Nooralle tärkeää on erityislasten oikeuksien edistäminen ja se, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus elää yhdenvertaista elämää. Hän on äiti, joka ei pelkää tai usko ketään, joka yrittää sivuuttaa Nuutin. Siksi syntyi kirja, jossa Noora haluaa kertoa siitä, millä tavoin autistinen lapsi voisi muuttaa maailmaa paremmaksi. Ja toisaalta siitä, kuinka kaukana maailma vielä on tilanteesta, jossa nuuteilla olisi mahdollisuus tehdä niin.