Nuorukaisena Ilmari Juutilainen haaveili lentävänsä pilvien lomassa kuin Punainen paroni konsanaan. Heti tilaisuuden tullen hän hakeutuikin ohjaajakoulutukseen. Hävittäjälentäjänä Illu Juutilainen oli luonnonlahjakkuus, joka hallitsi koneensa täydellisesti, aina äärirajoille saakka. Kylmä harkintakyky ja erinomainen tilannetaju pienellä rämäpäisyydellä maustettuna ratkaisivat taistelut monesti hänen edukseen. Talvi- ja jatkosodassa Illu Juutilainen saavutti 93 ilmavoittoa. Holtittomasta ilmavoittojahdista ei kuitenkaan voida puhua, sillä yksikään vihollislentäjä ei koskaan saanut osumaa Illun koneeseen. Illu osasi myös huolehtia omistaan, ja moni kokematon hävittäjälentäjä saikin tulikasteensa hänen siivellään. Valoisa karjalaispoika ei unohtanut kujeitaan edes sodan synkimpinä hetkinä, ja hyväntuulisuudellaan hän oli aina joukon keskipisteenä. Illun tiedetään tokaisseen, että pahin vamma, jonka hän sodassa sai, oli kynnen alle joutunut tikku. Illua on syystäkin kutsuttu ässien ässäksi, parhaaksi vertaistensa joukossa. Myös korkeammat tahot huomioivat lentomestari Juutilaisen menestyksen, ja hänet palkittiin kahdesti Mannerheim-ristillä. "Kun osaa lentää ja hallitsee sen homman, ei ole väliä, onko vihollisia yksi vai kaksi. Kaikkein pahinta on, jos niitä on viisi tai kuusi, koska silloin kaikkia on vaikea nähdä. Jos vihollisia taas on vaikka sata, voi sinne sukeltaa sekaan ja mellastaa miten paljon vain."