Nuori nainen työskentelee hostellissa Sokchon satamakaupungissa Etelä- ja Pohjois-Korean rajan tuntumassa. Hostelliin majoittuu ranskalainen sarjakuvapiirtäjä. Kaksikon välille kehkeytyy hauras, jännitteinen suhde. Lomakaupunki on talvella autio ja hiljainen. Neonvalot vilkkuvat tyhjillä kaduilla, hengitys höyryää pakkasessa. Aallot huuhtovat hiekkarantaa. Kalatorilla kaupataan mereneläviä, joita nainen pilkkoo perinneruoissaan paistettavaksi. Riisiolut kuplii ja sihisee. Tunnelma on pysähtynyt, melankolinen ja painostava. Elisa Shua Dusapinin kuvaus on aistikasta ja väkevää, mutta kieli tarkkaa, täsmällistä ja paljasta. Talvi Sokchossa on romaani häilyvistä identiteeteistä, etäisyyksistä, vieraantumisesta, yksinäisyydestä ja toisen tavoittamattomuudesta.