Pieni tyttö, Karen nimeltään, saa omat punaiset kengät. Karen on aivan kenkiensä lumoissa – voiko olla mitään ihanampaa kuin pienet punaiset kengät! Karen haluaa mennä kengät jalassaan kaikkialle, myös kirkkoon, ja niin hän myös tekee. Karenin mieleen eivät kuitenkaan mahdu virret tai rukoukset, sillä hän ajattelee vain kenkiään. Pian kengät lähtevät tanssittamaan Karenia kuin itsestään, eikä hän mahda mitään. Karen tanssii tanssimistaan, eikä kykene lopettamaan tai riisumaan kenkiään. Mikä avuksi, miten Karen saisi rauhan?