Sotahistoriaa käsittelevässä tietokirjallisuudessa keskitytään yleensä taisteluihin ja kuitataan haavoittuneiden hoito sivulauseilla.

Läpiammutut perehtyy kattavasti vähemmän tunnettuun mutta äärimmäisen tärkeään sodankäynnin osaan - haavoittuneiden hoitoon talvi- ja jatkosodassa. Se kuvaa lääkintähenkilökuntaamme, joka joutui ponnistelemaan uupumuksensa äärirajoilla vaikeissa kenttäolosuhteissa.

Toisen maailmansodan lähestyessä alettiin Puolustusvoimien vajavaisia lääkintämateriaalivarastoja täyttää ripeästi. Tarvittava välineistö ja lääkkeet olivat kuitenkin kiven alla, koska samalla asialla olivat muutkin maat. Sinnikkään työn tuloksena Suomen tarpeelliset varastot saatiin lopulta täytettyä.

Kirjassa esitellään joukkosidontapaikkojen, lääkintävarikoiden ja -komppanioiden, kenttäsairaaloiden ja sotasairaaloiden toimintaa sotiemme aikana. Lisäksi kerrotaan ”Lepolasta” eli sodan kauhuissa hermonsa menettäneiden sotilaiden hoidosta. Oman osuutensa saa haavoittuneiden kuljetus niin maanteillä, raiteilla kuin ilmassa.

Teoksessa syvennytään myös haavoittuneiden hoidon ikäviin jälkiseurauksiin, kuten kipulääkeriippuvuuksiin ja huumaavien aineiden väärinkäyttöön.