Kaikenlaisissa metsätöissä oltuaan Juho hakeutui monen muun suomalaisen tavoin töihin kaivoksille. Sanottiin, että siinäpä se oli suomalaisten työmiestenkin tulevaisuus. Suomen ja Minnesotan samankaltainen ilmasto oli eräs tärkeimmistä asioista, miksi suomalaiset asettuivat nimenomaan Minnesotaan. Siellä oli jotakin tuttua, samanlaista luontoa kuin Pohjanmaalla. Mitä haittasi, vaikka kieli olikin outoa, kun maisemissa oli tuttua. Ensimmäiset päivät kaivoksella olivat metsätöihin verrattuna kuin suoraan helvetistä. Hiki virtasi pieninä noroina ihohuokosista ja jano oli jatkuvaa. Silmissä kirveli. Näki kuin sumuverhon läpi. Tuntui siltä, että jalat pettävät koska tahansa. Oksetti. Korvat soivat. Sydän hakkasi välillä kuin raskas moukari. Koko ruumis oli kuin tulessa. Lounasaikaan mikään ruoka ei yksinkertaisesti mennyt alas. Isä ja poika vie lukijansa matkalle 1800-1900 -lukujen Amerikan siirtolaisuuden kautta 1900-2000 -luvun Suomeen ja Pohjanmaalle. Isä ja poika on pohjalainen sukutarina, historiallinen romaani, jossa kietoutuvat yhteen sukupolvien kipeät haavat ja historialliset tapahtumat vuosikymmenten aikana. Ylikarjula kirjoittaa terävästi ja sujuvasti sijoittaen historialliset tositapahtumat mielenkiintoisesti romaanihenkilöiden elämään. Romaania kuljettavat käsikädessä fakta ja fiktio. Isän ja pojan tarinassa sukupolvien taustalla elävät vuosisatojen kipupisteet, jota heijastuvat ihmisten elämään - toisinaan yllättävän pitkälle.