”He kävelivät kohti aittoja, meri oli kauniimpi kuin koskaan auringon laskettua oranssin värin taivaanrantaan. Joku on nähnyt minut, Ida ajatteli, minä en olekaan näkymätön, poika tiesi minun nimenkin. Koko maailma näytti äkkiä aivan erilaiselta. Kaikki värit kirkastuivat meressä, tuntureilla ja taivaassa ja loistivat ihmeellisesti. Ida ei ollut tiennyt että maailma saattaisi olla näin kaunis. Hän oli olemassa, tunsi oman hengityksensä, kätensä, joka oli pojan kädessä, jalkansa, jotka kävelivät pojan kanssa kohti aittaa, vartalon joka liikkui keveänä mekon sisällä, tunsi ristin kaulan ihoa vasten, tunsi oman itsensä ääriviivat.” Ida syntyy 1866 Pudasjärvellä, missä muu perhe kuolee nälkään ja tauteihin. Ida viedään vauvana norjalaisen kauppamiehen mukana Pohjois- Norjaan Vesisaareen, mistä hän ajautuu Kåfjordin kaivoskylään. Idan tarina kertoo elämän sattumanvaraisuudesta; juuriltaan tempaistujen ihmisten identiteettiongelmasta, ulkopuolisuudesta ja mihinkään kuulumattomuuden tunteesta. Kirja kertoo myös äidin rakkaudesta ja sen kauas kantavasta voimasta. Tuula Väisänen on syntynyt 1964 Kajaanissa ja asuu Sinetässä. Hän on teatteriohjaaja ja käsikirjoittaja. Toiminut Lapissa esittävien taiteiden läänintaiteilijana 2007–2011. Väisänen on kiinnostunut historiallisista aiheista. Ida on hänen ensimmäinen romaaninsa.