”Vaan hänen ainoa tyttärens, seitsentoistias Hanna kangaspuillahan viel' emännöitsijä-huonehess' istuu. Terve hän on, punottaa kuin varjossa mansikkamarja, kun, puku notkea yllään, siin' ilo-tointahan hoitaa. Rinta, miss' on sydän tahraton alla, se paulomatonna paisuen nousee, aaltoillen hänen henkäyksistään, kun hän syöstävätään käsivarsin paljahin viskoo. Silmäpä kirkas on niinkuin peili ja riemusta loistaa.”

J.L. Runebergin “Hanna” on haikea ja rakkaudentäyteinen runoelma. Pääosassa on isänsä kanssa pappilassa asuva 17-vuotias Hanna. Hannan olisi aika alkaa katsella itselleen sulhasta – mutta samalla ajatus yksinäisen isän jättämisestä särkee Hannan sydämen.

Johan Ludvig Runeberg (1804–1877) oli suomalainen runoilija ja opettaja. Kansallisrunoilijan asemaan noussut Runeberg julkaisi runojen ja runoelmien lisäksi myös näytelmiä.

Runebergin tyyli oli kansallisromanttinen. “Vänrikki Stoolin tarinat” loi pohjaa suomalaiselle kansallisidentiteetille.

Runebergin päivää vietetään viides helmikuuta.