Jules Verne (1828-1905) kirjoitti suuren romaanin, Les Anglais au Pôle Nord, joka suomennettiin kolmeksi eri romaaniksi. Kolmannen osan nimeksi tuli Kapteeni Hatteras, jonka suomentajana toimi V. E. (Väinö Erland) Hämeen-Anttila (1898-1989). Tässä kolmannessa romaanissa mietitään selviytymiskeinoja, kun Forward-laiva on tuhoutunut matkalla pohjoisnavalle. Merimiehet viettivät talvea rakentamassaan lumilinnoituksessa, mutta nälkäiset karhut piirittivät linnoitusta, ja se esti aluksi kaikki metsästysretket. He olivat korkeintaan 700 km päässä pohjoisnavasta, ja kun ruokavarat olivat vähenemässä, niin kaikki neuvokkuus oli nyt tarpeen. Silloin he muistivat, että lähistöllä oli Porpoise-laivan jäännökset. He lähtivät vaeltamaan sitä kohti – ja löysivätkin laivan, ja sieltä runsaasti ruokatarvikkeita. He rakensivat pienen purjeveneen tuon laivan puista. Vene oli niin keveä, että sitä voitiin tarpeen tullen vetää myös reessä, joten matka pohjoisnavalle jatkui. Purjehtiessaan avomerellä, ei pitkään aikaan mitään maahan viittaavaa näkynyt – kunnes vihdoin merenpinnan yläpuolelle tuli vähitellen näkyviin epämääräinen savupatsas. Se paljastui tulivuoreksi – vieläpä näin pohjoisessa! Purjevene kulki sitä kohti jonkinlaisessa suunnattomassa, loistavassa tulessa, joka ei kuitenkaan lämmittänyt. Äkkiä hirvittävä näky tuli heidän eteensä keskellä vaahtoavia aaltoja, joita myrsky pieksi – karhuja jäälautoilla! Purkautuva tulivuori syöksi sisältään suunnattomasti palavia kiviä ja hehkuvia kallion lohkareita. He joutuivat voimakkaaseen pyörteeseen, jonka seurauksena kapteeni Hatteras katosi. Pohjoisnapa löytyi, mutta kovalla hinnalla. Teos on jatkoa romaaneille Pohjoista kohti (osa 1) ja Talvi napajäissä (osa 2). Kannen kuva: Anssi Rauhala. - Kokonaiskesto: 6 h. 48 min.