Aamu-uninen lintobongari on täällä taas! Hän kertoo uusista lintuhavainnoistaan globaalin pandemian kurittaman vuoden aikana, jota leimaa ilmastokriisi. Tammikuussa hän bongaa taviokuurnan ja kanahaukan, joulukuussa viimeiset havainnot ovat lapasotka ja hömötiainen. Lintubongari näkee tavallisia ja vähemmän tavallisia lajeja ja yllättyy yhä uudestaan lintujen monimuotoisuudesta. Hän kertoo onnen tunteestaan nähdessään lapinpöllön aamunkajossa. Hän myös paljastaa lempilintunsa. Lintubongari kamppailee yhä riippuvuutensa kanssa. Tila ei ole kohentunut: hän on valokuvauksen syövereissä, vastoin aiempaa lupaustaan olla hankkimatta kameraa. Aamu-unisen lintubongarin vuosi on kertomus lintumiehen ja luonnon välisestä suhteesta. Lars Sund nostaa esiin luonnon ihmeitä mutta samalla varoittaa meitä uskomasta, että kaikki jatkuisi kuin ennen. Hälytysmerkit kasvavat, ja lämpöä seuraa kylmä hiki.