Hurmioituneet kasvot (1925) on Tulenkantajiin kuuluneiden Elina Vaaran (1903–1980), Katri Valan (1901–1944), Yrjö Jylhän (1903–1956), Olavi Laurin (1903–1964), Ilmari Pimiän (1897–1989) ja Lauri Viljasen (1900–1984) yhteinen runokokoelma.

Vaaran, Valan, Jylhän, Laurin, Pimiän ja Viljasen 20-luvulla perustama Tulenkantajat teroitti taiteen ja elämän ehdottomuutta sekä purkautumista ulos ahtaalta tuntuvasta kotimaisesta kulttuuripiiristä. ”Ikkunat auki Eurooppaan!” Ryhmä puolusti yksilöllisiä eettisiä ratkaisuja ja niiden oikeutusta muuttuvassa maailmassa.

Karjalan Kannaksen luonnosta ja maisemista kumpusi tulenkantajien voimakas viehtymys eksotiikkaan. Olavi Paavolaisen (runoilijanimeltään Olavi Lauri) luona ideoitiin siellä yhteinen antologia. Tässä Pimiän ”Kuu Paistaa…”:

Kuu paistaa kukkulan takaa, puut tummat varjoja luo, tien yli ne pitkinä makaa - ei peljätä tummuus tuo.

Me kahden kuljemme lehtoon, kylä jäänyt jo kauas on. Ah, aina me tullessa ehtoon näin painumme varjohon.

Ei ääntämme kenkään kuulle, yö mykkä se suojaa näin. Kuu kulkevi puulta puulle yli latvain väriseväin…”