Kenttäoikeudet Välittömät rankaisutoimet Suomen sisällissodassa 1918 Kenttäoikeudet on ensimmäinen kokonaisesitys punaisten ja valkoisten kenttäoikeuksista vuoden 1918 sodassa. Se tuo sisällissodan punaiseksi ja valkoiseksi terroriksi kutsuttuihin ilmiöihin kokonaan uuden näkökulman. Sisällissodan taistelujen ulkopuolella tapahtunutta väkivaltaa on tavattu selittää yksityisinä kostotoimina, jotka tapahtuivat ilman taistelevien osapuolten sodanjohdon hyväksyntää. Laajaan lähdeaineistoon pohjautuva tutkimus kuitenkin osoittaa, että niin punaisessa kuin valkoisessakin terrorissa oli huomattavalta osalta kyse rationaalisesti perustellusta, organisoidusta väkivallasta. Kummallekin sodan osapuolelle terrori oli sodankäynnin väline. Tutkimus rakentaa kokonaiskuvan niin punaisesta kuin valkoisesta rankaisukoneistosta, tuomareista, oikeuksien jäsenistä ja tuomituista. Työssä pohditaan kenttäoikeuksien laillisuutta, rankaisutoimien takana olleita ideologisia ja sotataktisia päämääriä sekä punaisen ja valkoisen sodanjohdon roolia rankaisutoimissa. Rankaisutoimien lähikuvaa rakennetaan yhteensä parinkymmenen kenttäoikeuden yksityiskohtaisella tarkastelulla. Punaisten osalta kuvataan Toijalan ja Kouvolan terrorikeskuksia ja useiden yksittäisiä tuomiota langettaneiden kenttäoikeuksien toimia. Valkoisten osalta kuvataan yhteensä kahdentoista paikkakunnan kenttäoikeuksia, mm. Kemin, Värtsilän, Varkauden, Lappeenrannan ja Viipurin puhdistuksia kenttäoikeuksien pöytäkirjojen valossa.