Suomen murteet ovat tasoittumisestaan huolimatta nousseet viime vuosikymmeninä kiinnostuksen kohteiksi ja keskustelun aiheiksi, mutta miten niistä puhutaan ilman murteentutkijoiden käsitteitä ja termejä? Millä perusteella ei-kielitieteilijät eli ns. maallikot erottelevat murteita ja muita puhekielen alalajeja, ja miten he nimeävät niitä? Mitä piirteitä murteista tunnistetaan, ja millaisia ominaisuuksia niihin liitetään? Teos kertoo muun muassa, mitkä murteet kuulostavat huvittavilta, iloisilta, laulavilta tai töksähtäviltä ja mitä murteista puhuttaessa tarkoitetaan esimerkiksi korostuksella, äänenpainolla ja venyttämisellä. Kansanlingvistiikkaan keskittyvä teos sopii tutkijoiden, opiskelijoiden, opettajien sekä muiden kielen parissa työskentelevien ja murteista kiinnostuneiden käyttöön. Se paljastaa, miten värikästä arkikielinen keskustelu murteista on.