YÖN LAPSET on erilainen runoteos. Sen runot eivät kerro yön lapsista, ne ovat itse yön lapsia. Ne ovat syntyneet yön hiljaisina hetkinä muiden nukkuessa. Tahtoisin kirjan ottavan lukijan mukaan matkalle runon maailmaan. Matkaevääksi olen lähes jokaisen runon edellä kertonut, mitkä tapahtumat tai tunteet ovat vaikuttaneet juuri sen runon syntyyn. Proosarunot ovat runojen tarinoita laidasta laitaan. Ne kertovat jokapäiväisestä elämänkulusta, tapahtumista vieraissa maissa, uskon polun kivikoista, joskus elämän hiipumisen varjoisasta portista. Joskus runon mietteet ja lukijan ajatus kulkevat eri linjoilla. Ei niiden tarvitse riidellä, niiden tulisi maltillisesti keskustella keskenään. Näin valistuneelle lukijalle ei runo jää vieraaksi, vaan hän astuu runoon sisälle, ja omakin tunne – hilpeä tai alakuloinen – muuttuu runon osaseksi.