Suomi toipui sodasta. Nuoret olivat odottaneet vuoroaan saada näyttää. He olivat jo nähneet vauhdin hurmaa elokuvissa. Vauhti kiehtoi heitä. Heitä kiinnosti tekniikka. Moottoripyörä tuli sopivasti hätään. He virittivät pyöriään. Valitettavasti näyttöpaikkoina olivat kadut ja yleiset tiet. Pärinäpojat olivat ajaneet näyttämölle. Onnettomuuskäyrä alkoi nousta. Kansan suussa kaikki moottoripyöräilijät olivat pärinäpoikia. Pärinäpoikakautta kesti 1960-luvulle asti. Se oli työntäyteistä aikaa myös järjestöväelle. He pelkäsivät, että pärinäpojista tulisi uhka moottoriurheilulle. Kysymyksiä oli paljon: Kuinka pärinäpojat koulutetaan ja kuinka nuoret kasvatetaan hyväksytyiksi moottoripyöräilijöiksi? Mitenkä saadaan vakavien onnettomuuksien käyrä pysäytetyksi ja laskuun? Tehtävää riitti, mutta he onnistuivat. Pärinäpoikia on Timo ”Tinke” Katajamäen toinen kirja. Tinke on pitkänlinjan moottorimies. Reitti alkoi kymmenen päivän ikäisestä moottoripyörämatkustajasta poikaosaston kautta maantie- ja trial-ajajaksi. Reitti jatkui läpi järjestökentän, FIM:n komiteaan saakka, yli 20 vuodeksi. Ensimmäinen kirja: Pyynikinajot 1932–1939 ja 1946–1971. Pilot-kustannus 2006. Tinke kertoo kirjassaan legendaaristen Pyynikinajojen tapahtumat.