Emma Aaltonen on 28-vuotias humanisti, jolla on kaksi puolivalmista tutkintoa, huone soluasunnossa ja koetteleva kämppis, taipumus päätyä lahjattomien taiteilijanuorukaisten muusaksi sekä poikkeuksellisen huono suuntavaisto.

Teoriassa aikuistuminen on yksinkertaista. Emman tulee valmistua, hankkia työpaikka ja perustaa oma koti, ennen kuin hänestä tulee maailman vanhin opiskelija-asuntosäätiön soluhuoneessa majaileva humanististen tieteiden kandidaatti.

Käytännössä tie aikuisuuteen on eksytyksiä täynnä. On hurmaavia mutta jokseenkin epäluotettavia taiteilijamiehiä, liian komea graduohjaaja sekä parhaan ystävän mies, jonka pelkkä tuoksukin tuntuu vaaralliselta.

Mutta toisaalta: miksi kulkea suorinta reittiä, kun eksyminen on hauskempaa?

Tästä eteenpäin valitsisin toisin. Keskittyisin vain asioihin, joihin voisin vaikuttaa, hyväksyisin todellisuuden ja lakkaisin ajelehtimasta. Kuten Kela, molemmat graduohjaajani ja äiti mielellään muistuttivat, elämässäni oli riittävästi keskeneräisiä asioita myös ilman itseaiheutettuja kriisejä. Istuin sängylle, otin esiin muistikirjan ja kynän. Laadin aikuistumisohjelman loppuvuodelle.

1. Tee gradu ja valmistu maisteriksi.

2. Hanki työpaikka ja rahaa.

3. Etsi asunto, joka on koti.

4. Kunnes edelliset tavoitteet on saavutettu, pysy erossa kiinnostavista ongelmista. Eli miehistä, joilla niitä on.