Inkerinsuomalainen Niina Väärä syntyi Neuvosto-Venäjälle kesällä 1930. Kahdeksanhenkisen perheen kuopuksen elämästä kehkeytyi monivaiheinen selviytymistarina.

Niina menetti kuusi vuotiaana äitinsä onnettomuudessa ja isä kuoli kolme vuotta myöhemmin, kun neuvostolääkäri ei suostunut hoitamaan suomalaista miestä. Hautajaisväki piti parempana, että kuolema olisi korjannut orvon tytönkin. Kolme vanhempaa veljeä katosi sotaan ja sotaa pakoon. Sota jätti myös rakkaan mummon kuolemaan nälkään, kun Niina lähetettiin siskonsa kanssa pakolaisleirille.

Lapsena koettu sota ei koskaan unohtunut. Niina joutui useaan kertaan sodan silmään saksalaisten ja puna-armeijan rintamalinjojen vyöryessä yli, eivätkä koettelemukset loppuneet sotaan: Stalinin hallitsemaan Neuvosto-Viroon joutuneesta orpotytöstä tuli 12-vuotiaana lapsiorja, ja suomalaisen syntyperän vuoksi hänen passiinsa lyötiin leima ”kansan vihollinen”.

Olli Pirhosen kirjaamat Niina Väärän muistelmat hätkähdyttävät ja liikuttavat. Niiden ytimessä on Niina Väärän järkkymätön halu selviytyä ja kasvaa ”kunnon ihmiseksi”.