Maailman munasta, sammosta, lintukodosta, sankarihahmoja synnyttävästä neitsyestä, jumalten pidoista ja Tuonen tytöstä kertovien laulujen mielikuvat ovat ikivanhoja ja kiehtovia.

Itämerensuomalaisten mytologia johdattaa lukijansa kalevalaisen runon lisäksi šamanistiseen sielukäsitykseen, suomalaisten geneettiseen perimään ja muinaisten kulttuurien monimuotoiseen vuorovaikutukseen. Moni suomalainen myytti avautuu muiden muassa mordvan runouden, Obin ja Altain traditioiden tai skandinaavien vanhojen kertomusten avulla.

Kalevalamittainen runous ei ollut yksin suomalaisten ja karjalaisten omaisuutta. Kalevalan aineksista lähes puolet löytyy myös virolaisesta kansanperinteestä. Lisäksi näitä lauluja lauloivat inkeriläiset ja vatjalaiset. Niistä muodostuu itämerensuomalaisten myyttien ja maailmanselitysten rihmasto.

Akateemikko Anna-Leena Siikala on koonnut merkittävän elämäntyönsä tulokset synteesiksi itämerensuomalaisten kansojen runolaulusta, šamanismista ja suullisesti periytyvästä uskonnosta.