Hyvinvointivaltion kriisi on pohjimmiltaan moraalinen. Vapaus ja vastuu, oikeudet ja velvollisuudet eivät kohtaa siellä missä valintojen seurauksia punnitaan. Haitat ylikuormittavat palvelujärjestelmää. Sivistys joutuu leikkauksien kohteeksi. Suhtautuminen turvapaikanhakijoihin puhuttaa.

Kulttuurin arvoperustan järkkyminen on seuraus eikä syy. Hyvän olon ja onnellisuuden tavoittelussa on unohdettu, että arvokas elämä ei synny pelkästä vapaudesta, vaan työstä, vastuuntunnosta ja eettisten arvopäämäärien tavoittelusta.

Jari Ehrnroothin teos Hyvintoimintayhteiskunta avaa puhuttelevan näkymän maailmaan hyvinvointiyhteiskunnan jälkeen. Keskiöön nousee yksilön vastuullinen vapaus, itsensä kehittäminen ja pyrkimys henkiseen kasvuun. Oikeamielisyys on arvokkaampaa kuin onnellisuus, ja siksi hyvinvoinnista siirrytään kohti hyvintoimintaa.