Millainen on ihmisen toimijuus, kun häntä kohdellaan potilaana, päihdeasiakkaana tai muistisairaana hoivakodissa? Millainen vastuu toimijuudesta siirtyy omaishoitajalle, kun sairaalat ovat tyhjentyneet ja sairaat sairastavat kotona? Nykykeskustelussa korostuu yhä enemmän yksilöllinen vastuu terveydestä ja hyvinvoinnista, vaikka sairastamista ja siihen kuuluvaa inhimillistä haavoittuvuutta pitäisi tarkastella erityisesti yhteiskunnallisena kysymyksenä. Sairastamisen seuraukset riippuvat yhä enemmän yhteiskunnallisista ja poliittisista tekijöistä, kuten taloudellisesta ja sosiaalisesta eriarvoisuudesta. Yksinäisyys, avuttomuus ja avun tarve lisääntyvät, kun taloudellinen tilanne heikkenee. Eriarvoistumisen mekanismit arkielämässä jäävät helposti huomaamatta. Tässä kirjassa ongelmia valotetaan etnografisen tutkimuksen kautta. Se tarkoittaa pitkäaikaista viipymistä tutkittavien ihmisten, yhteisöjen ja heidän muodostamiensa verkostojen parissa. On avauduttava sille, miten ihmiset elävät ja antavat merkityksiä erilaisille asioille elämässään. Teoksessa pohditaan viime vuosikymmenien aikana tehtyjen poliittisten valintojen seurauksia. Miten muutokset ovat vaikuttaneet haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten mahdollisuuksiin elää hyvää elämää?