Juniin liittyy paljon: ne ovat usein myöhässä, määränpää on joskus tuntematon ja jollakin tavalla sitä ollaan joko junan viemiä tai tuomia. Tai veturimies Kaikkosen sanoin: ”Aina on kyydit annettu.” 

Saattaen vaihdettava -romaanin päähenkilöt ovat oman elämänsä asemalla odottamassa jotakin: kynämies Mika Virtala pelkää nousta kyytiin, veturimies Kaikkonen ei halua poistua kyydistä ja valkoviiniannoksiaan salaileva Minna vain jarruttaa. Kun Mika ilmoittautuu vapaaehtoiseksi auttajaksi saattohoitokotiin, risteävät Mikan ja Kaikkosen raiteet. Aivan selvää ei kuitenkaan ole, kumpaa miehistä pelottaa elämä ja kumpaa kuolema. 

Espoolainen perheenisä, raiteiden alfauros ja äiti, joka ei pysty unohtamaan – Antti Halmeen romaanissa jokaisen henkilön tarina koskettaa mutta myös hymyilyttää. Humaani romaani kysyy, matkaammeko pelkääjän paikalla vai kuskin pukilla. Ketä varten elämme ja kuolemme? Mikä kuolinvuoteella kaduttaa eniten?