Silminnäkijäkuvauksiin, sotapäiväkirjoihin, taisteluraportteihin ja muihin arkistomateriaaleihin pohjautuva autenttinen kuvaus talvisodan eturintamataisteluista. Talvisotaa on usein kuvailtu Davidin ja Goljatin taisteluksi, ja vastapuolten armeijat todellakin erosivat suuresti toisistaan niin voimavarojen kuin varusteidenkin osalta. Suomalalaisessa keskustelussa kuitenkin unohtuu helposti, että Neuvostoliiton ylioptimistinen suunnitelma oli murskata Suomi pelkillä Leningradin sotilaspiirin joukoilla. Ei siis voi väittää, että talvisodan alussa Suomella olisi ollut vastassaan koko Puna-armeija. Lisäksi Leningradin sotilaspiirin joukot olivat voimiltaan varsin heikkoja. Suomalaisille lukijoilleen nuoren polven venäläinen sotahistorioitsija Bair Irincheev avaa terve-tulleita ikkunoita siihen, miten sota nähtiin ja koettiin rintamalinjan toisella puolella. Tässä moni-ilmeiseen lähdeaineistoon nojautuvassa teoksessaan hän kuvaa sekä suomalaisten että Puna-armeijan toimintaa, upseerien päätöksiä sekä toiminnan logiikkaa niiden takana, käskyjen toteuttamista ja lopputuloksia. Rintamatapahtumia tarkastellaan lähinnä taktisesta näkökulmasta rykmentin, pataljoonan ja jopa komppanian tasolla. Mukana on veteraanien haastatteluja ja muistelmia, joten myös yksilön ääni kuuluu komppanioiden ja divisioonien takaa.