Miehen nimi oli Mielo. Se oli nimi, jota Selja vihaisi loppuelämänsä.

Kahta Seljaa, pientilallisen tytärtä ja rälssitalon perijätärtä, viedään orjuuteen Karjalaan, ja vain toinen pääsee perille. Selja omii kuolleen ystävänsä vaakunasormuksen.

Korua tärkeämmäksi koituu yllättävä taito. Naiset eivät yleensä kasvata metsästyslintuja, mutta Seljan lahjoja ei hänen herransa Mielokaan voi väheksyä. Paha kyllä Mielon poika alkaa haluta Seljalta aivan muuta.

On aika paeta, mutta Selja epäröi peläten verenvuodatusta. Hän toivoo ritari Aijon tulevan noutamaan kotkaa ja ostavan samalla neidonkin, sillä vaakunasormus sitoo Seljan ritarin sukuun...