Muumipapan huikeat muistelmat kertovat myönteisen asenteen voimasta: harmainkin sumu voi värjäytyä ruusunpunaiseksi kuin Hemulin sunnuntaihatun harso.

Muumipapan muistelmissa vakaasta perheenisästä kuoriutuu seikkailija, joka jo nuorena ottaa kohtalon omiin käpäliinsä karkaamalla löytölasten kodista.

Kirjassa Muumipappa kertoo muumikansan varhaisemmista vaiheista, niistä ajoista, jolloin hän ja Nuuskamuikkusen ja Nipsun isät elivät myrskyisää nuoruuttaan. Kaihomielisesti ja reippaasti värittäen hän muistelee seikkailuretkiä, joita toverukset tekivät Merenhuiskeella, herra Fredriksonin mainiolla talolaivalla, pelottavaa Hemulin tätiä, jonka tahmatassut pyyhkäisivät mennessään, arkajalkaista ja äreää drontti Edvardia, Laittomien siirtokuntaa, kauhujen saaren kummitusta ja sitä unohtumatonta syysyötä, jolloin Muumipappa pelasti suloisen, punastelevan haaksirikkoisen Muumimamman meren armoilta.