Jalo on ihan hyvä mies, mutta juo liikaa. Siksi kaikenkestänyt Meeri-vaimo päättää häätää hänet kotoa, jos mies vaikka havahtuisi ryhdistäytymään. Pojat Seppo ja Petteri kasvavat siis ilman isää, mikä aiheuttaa aikuistuville pojille tuskaa ja häpeää. Toinen heistä ajautuu poliittisesti äärivasemmalle, toinen taas pakenee Savonlinnan Kongonsaaresta aina Afrikan Kongoon asti. Perheen tarinassa ylisukupolvinen hylätyksi tulemisen ja hylkäämisen kokemus on vahvasti läsnä, mutta samalla Saimaan luonto tuo lohtua. Markku Turunen kuvaa karhean lämpimästi yhden perheen kautta varhaisen hylätyksi tulemisen kokemuksen läpi elämän kantavaa vaikutusta.