Säännöllisen epäsäännöllinen työ tuottaa taloudellista ja sosiaalista turvattomuutta sekä työtätekeviä köyhiä. Onko se aivan uutta? Tarkastelemalla työelämää pidemmällä aikavälillä kyseenalaistuu ajatus siitä, että vakaasta työelämästä ollaan nyt globalisaation myötä siirtymässä uuteen ja ennennäkemättömään epävakauden aikaan. Työsuhteiden historiallisessa tarkastelussa 2000-luvun pätkätyösuhteiden yleisyys ei näyttäydy uutena ilmiönä, vaan edelleen sukupuolia hierarkisoivana työmarkkinakäytäntönä.

Tutkimus on analyysi työehtosopimuksettoman työnteon sääntelystä ja hallinnasta. Siinä asetetaan nykyiset työelämän kehitystrendit ja historiallis-empiirinen aineisto vuoropuheluun keskenään. Työnantajan intressinähän ennen ja nyt on ollut pitää työelämän aloite pois ammattiyhdistysliikkeeltä. Teoksessa keskeisenä tarkastelun kohteena olevat 1920- ja 30-luvun naisten työsuhteet haastavat kysymään, millä edellytyksillä suomalaisessa työmarkkinahistoriassa voidaan ylipäätään puhua sopimusten turvasta, taatun toimeentulon varmistavasta jokapäiväisestä palkkatyöstä ja vakaista ansioista. Palkkatyö ei aina ole synonyymi "hyvälle työlle", joka takaa tekijälleen toimeentulon. Maailmansotien välisen ajan ja 2000-luvun työelämän suhteiden kontrastointi lisää ymmärrystä työelämän muutoksesta. Nykyisyydessä on läsnä menneisyydessä tehtyjä valintoja ja toimintaa ohjaavia ajattelumalleja. Halvennettu työ antaa hyviä välineitä ymmärtää tämän päivän työmarkkinasuhteiden logiikkaa.