”Näen nuhruisessa vessanpeilissä miehen hikiset, soveliaan nenän ja korkean otsan hallitsemat kalpeat kasvot. Niissä väreilevät kauhu, itseinho ja pelko, joista heijastuu myös sadistisen riemullista iloa.” Peilin mies, Eberhard, on entinen katolinen pappi. Hän on joutunut korkean hengenmiehen taklaamaksi, eronnut papinvirastaan ja elää juopotellen siltojen alle. ”Jumalani, Jumalani, ole hyvä ja vastaa minulle heti. En minä sinua tahallani pettänyt, vaan siihen oli ratkaisevia, merkittäviä syitä...” Jumala ei kuitenkaan vastaa, ja niin Eberhard rohkaistuu raottamaan kiemuraista elämäntarinaansa kirjan kertojalle, joka käyttää itsestään nimeä Antero. Tarinan keskiössä väreilee katolisen kirkon selibaatti, joka tuomitsee niin sanotun väärin rakastamisen. Antero asennoituu elämään kuin ulkopuolinen tarkkailija. Silti hän ymmärtää Eberhardin tilanteen. Mutta onko mitään enää tehtävissä?