Entä jos ottaisimme vakavasti kumppanuutemme tavaroiden, teknologioiden ja eliöiden kanssa? Kun olemme yhdessä, emme ole koskaan vain ihmisten kesken. Metsät, tiet,talot ja sähköjohdot kehystävät kanssakäymisemme. Pääsemme toisiamme lähelle kahviloissa, pöytien ääressä, teekupin kanssa, vuoteissa. Tietoverkot, asvaltti, polkupyörät ja luentosalit tuovat meidät yhteen. Raha välittää arvostuksemme toisillemme. Haluamme puhdistaa väleiltämme bakteerit, mutta pehmeimmin välitämme toisistamme bakteerien kanssa: juodessamme yhdessä oluet tai jakaessamme viinin ja homejuuston. Jätämme jälkeemme kuvia, painotuotteita ja hautakiviä, joihin muisti voi kiinnittyä. Kun haluamme aloittaa uuden elämän, raivaamme tilan vihdoin tyhjäksi - ja täytämme sen kohta omilla tavaroillamme, seinillämme ja rajapyykeillämme. Aineellisessa yhteisössä Turo-Kimmo Lehtonen tarkastelee, miltä näyttää yhteiskuntatiede, joka ottaa yhdessä elämisen aineellisuuden vakavasti. Minkälaisia käsitteitä se käyttää, mihin sen tutkimus kohdistuu? Miten materiaalisuutta tutkiva yhteiskuntatiede luo uudenlaista pohjaa ymmärtää nykyelämänmuotoa?