Hugo Viktor Österman (1892-1975) oli itsenäisen Suomen puolustusvoimain kolmas komentaja. Österman loi kahden vuosikymmenen aikana – vapaussodan ja talvisodan välillä – ansiokkaan sotilasuran ja vaikutti jalkaväen tarkastajana (1928-32) sekä sotaväen päällikkönä (1933-39) ehkä enemmän kuin kukaan muu talvisodan armeijamme rakentamiseen ja kouluttamiseen. Ylipäällikkö C. G. Mannerheimin ja Kannaksen Armeijan komentajaksi syksyllä 1939 määrätyn Östermanin erilaiset näkemykset pääsotanäyttämön taisteluidean toteutuksesta hankaloittivat heidän yhteistoimintaansa. Mielipide-erot puolustussodan johtamistavoissa kehittyivät lopulta suoranaiseksi luottamuspulaksi ja johtivat Hugo Östermanin eronpyyntöön ”tuhon sunnuntaina” 18. helmikuuta 1940. Jatkosodassa Östermanille ei enää suotu hänen toivomaansa rintamakomentajan tehtävää. Joulukuussa 1945 Österman siirtyi siviiliin ja suoraan talouselämän johtotehtäviin Sähkötyönantajain Liiton toimitusjohtajaksi. Muista pitkäaikaisista johtotehtävistä voi mainita 1932 alkaneen ja vuoteen 1959 jatkuneen Suomen Ampujainliiton puheenjohtajuuden.