Vuonna 1943 Rosa Sauer pakenee Berliinin tappavia pommituksia miehensä vanhempien luokse Gross-Partchiin. Uusi naapuri tuo kuitenkin kuoleman entistä lähemmäksi Rosaa. Vain muutaman kilometrin päässä on natsiarmeijan salainen päämaja, Sudenpesä, jonka lähistöllä Rosa yhdeksän muun nuoren naisen kanssa pakotetaan päivittäin syömään Hitlerille valmistettua ruokaa mahdollisten myrkytysyritysten varalta. Rosella Postorinon Suden pöydässä on monisyinen kuvaus ihmisen osasta poikkeuksellisissa olosuhteissa, joissa rakkauden kaipuu, selviytymisen pakko ja syyllisyyden taakka ottavat mittaa toisistaan. Samalla kun ihanan täyteläinen voi sulaa sodan nälkiinnyttämän Rosan suussa ja samalla kun hän antautuu miehen käsien hyväiltäväksi, Rosa on tuskaisen tietoinen tekojensa seurauksista. Hänestä on tullut osa koneistoa, joka hän varmistaa, että Sudenpesän peto voi hyvin ja jaksaa kylvää kuolemaa. Sopeutumiskyky on ihmisen paras voimavara, mutta mitä enemmän sopeuduin, sitä vähemmän ihmiseksi minä itseni tunsin.