He olivat onnellisia, Petra kirjailija ja Anders tv-kasvo. Heillä oli koti Tukholmassa ja saaristossa mökki, heillä oli lapsia ja koiria. Kaikki oli niin hyvin kuin olla voi, kunnes yhtäkkiä, varoittamatta, tapahtui se pahin – heidänhän piti olla siltä turvassa.

Olin niin varma meistä kertoo suuresta pettymyksestä ja henkilökohtaisesta maailmanlopusta. Se kertoo hajoavasta perheestä sekä Petrasta, joka lähtee mökkivahdiksi erämaahan. Juuri kun tuntuu siltä, ettei voimia enää ole, karu luonto pakottaa yrittämään vielä. Mutta miksi kaikki varoittavat lähtemästä pohjattoman tunturijärven suuntaan?