Turhautuminen ja viha miesystävän syytöksistä sumensivat hänen järkensä. Jo yhteenmuuton alkuvaiheessa oli Daniel alkanut kysellä Maritalta muista miehistä. Marita ajautui pyytelemään anteeksi kaikkea. Tällä kertaa laukaiseva tekijä oli ollut tyttöjen ilta kaupungin hienoimmassa ravintolassa. Kun Marita oli palannut kotiin, väitti Daniel kivenkovaan, että hän tuoksui partavedeltä. Riita oli kärjistynyt tavalliseen tapaansa, ja hän tiesi, miten se päättyisi. Hän ei kestänyt riidellä koko yötä kerta toisensa jälkeen. Hän antoi tien johtaa hänet yön syövereihin, metsän siimekseen. Metsä avautui hänen edessään, ja hän näki kuunvalon heijastuksen meressä. Näky sai hermot leppymään, joten hän päätti pysähtyä ja nauttia maisemasta. Hän seisoi laiturin reunalla, veti meri-ilmaa sieraimiinsa ja sulki silmänsä. Avattuaan silmänsä uudelleen hän näki yön pimeydessä liikettä, hän erotti korkean, ylvään maston huojunnan laiturin kupeessa. Hetken hän luuli aluksen olevan tyhjä, mutta sitten veneen kapteeni ilmestyi esiin. Marita näki tämän vartalon ääriviivat tämän setvitellessä köysiä kiinnitystä varten. Yhtäkkiä kapteeni katsahti ylös ja huomasi, että joku tuijotti häntä. Mitä tulisi tapahtumaan? Lue myös novelli Ratikkamatka.