Sisareni olivat niin pieniä, tietäisittepä, hennompia ja kalpeampia kuin koskaan olisi osannut kuvitella, niin hauraita, luiden ääriviivat kuulsivat terävinä ihon läpi, raollaan olevien huulien välistä pienet hampaat. Kun katselin niitä viimeistä kertaa muistin kohdustani otettuja kuvia, syntymättömiä lapsiani, niin vieraita ja niin omiani, ihot kuin jauhoiset hunnut.

Ujo, hiljainen ja bulimiasta kärsivä opettajaperheen kympin tyttö etsii nuorena elämäänsä jännitystä ja sisältöä kirjoista, kilpajuoksuista ja vaarallisista poikaystävistä. Yllättäen hän, jo hammaslääkäriksi valmistuneena ja kahden pienen pojan äitinä, näkee yliopistolla elämäänsä mullistavan ilmoituksen: Keskiyön Instituutti järjestää Pelon maantiede -kurssin.Koko kevään ja kesän kurssilaiset ponnistelevat öisillä kaduilla, puistoissa ja siltojen alla hurjissa fyysisissä harjoituksissa, analysoivat pelkojaan ja opiskelevat naisiin kohdistuvan rikollisuuden historiaa. Vähitellen harjoitukset muuttuvat tarkoin harkituiksi iskuiksi ja hyytävä teoria käytännöksi. Kesän ja kurssin päätteeksi naiset vetäytyvät salaiseen tukikohtaansa Lammassaareen. Siellä vietetään Pelon maantieteen ja naisten viikon julma loppukaronkka. Pelon maantiede on hätkähdyttävä kertomus. Se on vaikuttava romaani, faktaa ja runoelmaa naisen pelosta ja koston hurmiosta.