Muutosjohtaminen on rikki, sillä sen mekaaniset mallit eivät enää toimi. Palavalla lautalla huutava johtaja jää yksin, sillä pelko on epäinnostava motivaatio työlle ja tekemiselle. Muutosjohtaminen nojaa usein ihmiskäsitykseen ja maailmankuvaan, joita ei enää ole; yhtä lailla moni johtaja edelleen kaivaa Kotterin esiin ensimmäistä sataa päiväänsä varten. Maailma on kuitenkin muuttunut nopeammaksi ja monimutkaisemmaksi, eikä muutos ole enää projekti vaan olemassaolon tapa. Muutoksen onnistuminen on organisaation elämän ja kuoleman kysymys. Mitä tämä tarkoittaa organisaatioille, tiimeille ja ihmisille? Kommunikatiivisessa maailmassa, jossa työn ja tekemisen merkitykselle haetaan sisältöä, organisaation, johtajan tai tiiminvetäjän on ansaittava ihmisten halu osallistua ja into muutokseen. Muutos tehdään jatkuvalla vuoropuhelulla. Tarvitaan enemmän uteliaisuutta ja avoimia kysymyksiä kuin jalkauttamista ja oikeita vastauksia. Tarvitaan enemmän virheistä oppimista kuin niiden välttelyä. Tarvitaan enemmän haastamisen kulttuuria kuin hymistelyä. Tarvitaan enemmän kollektiivista uteliaisuutta kuin laumapelkoa. Tarvitaan strategista ajattelukykyä, kollektiivista uteliaisuutta ja avointa rehellistä vuoropuhelua läpi koko organisaation. Tarvitaan enemmän muutosvoimaa. Muutosvoimaa voidaan systemaattisesti rakentaa, kehittää ja vaalia niin yksilö- tiimi kuin organisaatiotasollakin. Piha ja Sutinen antavat työkalut onnistuneeseen muutokseen. Muutokseen kannattaa suhtautua uteliaasti, ei pelolla.