Vaalikevään 2015 ohittamaton uutuus! Homoseksuaalisuus on arkipäiväistynyt, mutta Arkadianmäellä on edelleen varsin vähän avoimesti homoseksuaalisia poliitikkoja. Myös parannusten saaminen lesbojen ja homojen asemaan on ollut vaikeaa. Tasa-arvoinen avioliittolaki on toteutuessaan merkittävä ja pitkään tavoiteltu parannus seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin. Sen jälkeenkin jää vielä paljon tehtävää ennen kuin homot, lesbot, biseksuaalit ja transihmiset voivat kokea olevansa heteroiden kanssa yhdenvertainen osa yhteiskuntaa. Miksi yhden ihmisryhmän perusoikeuksista on tehty suurissa puolueissa ”omantunnon kysymys”? Tuula Juvonen kartoittaa kirjassaan homoseksuaalisten ihmisten astumista politiikkaan ja heidän asemansa vähittäistä kohentumista Suomessa ja Saksassa. Kirjan ensimmäisessä, Suomea käsittelevässä osassa hän arvioi eduskunnan toimia ja puoluepolitiikkaa sekä nimeää niin kehityksen moottorit kuin jarrut. Arviota taustoittaa tarkka ajankuva homojen ja lesbojen aktivismista ja elämän reunaehdoista 1960–2010-luvuilla. Vaikuttaa siltä, että politiikassa heteromiehet edelleen määrittelevät, mikä on hyväksyttävää. Mielipidekyselyt kertovat kuitenkin toistuvasti, että äänestäjät ovat kansanedustuslaitosta valmiimpia reippaisiin edistysaskeliin ja monimuotoiseen politiikkaan. Teoksen toisessa osassa Saksa tarjoaa kiinnostavan vertailukohdan, sillä Saksassa julkihomoja ja -lesboja on ollut näkyvissä ja merkittävissä poliittisissa tehtävissä huomattavasti Suomea pidempään. Puolueet myös ottavat homoseksuaalisuuden huomioon ehdokasasettelussaan ja vaalimainonnassaan. Miten se on muuttanut maan homopolitiikkaa?