"Tuntuuko teistäkin siltä, ettei poliittisessa keskustelussa enää ole mitään tolkkua? Ennen vanhaan politiikan selvät ääripäät olivat kommunistit ja porvarit, mutta nyt ääripäitä näyttää olevan vähän joka ilmansuunnassa. Entisen jakolinjan tilalle on tullut uusia ulottuvuuksia, identiteettipolitiikkaa. Syvin kuilu kulkee nyt kansallismielisten konservatiivien ja liberaalien globalistien välissä. Tämä uusjako on hyödyttänyt puoluepolitiikassa erityisesti perussuomalaisia ja vihreitä. Niin sanotut vanhat puolueet ovat kärsineet. Myös suhtautuminen feminismiin, seksuaalivähemmistöihin, uskontoon, ihonväriin, ruokaan, kieleen ja jopa kasvomaskien käyttöön jakaa suomalaisia eri leireihin. Meillä tilanne ei tosin ole yhtä kärjistynyt kuin USA:ssa ja muualla anglosaksisessa maailmassa, mutta perässä tullaan. Kun uusia identiteettejä nousee keskusteluun, sosiaalisen median asennepoliisit kyttäävät, ettei kukaan puhu väärin. Löysistä puheista saa otsaansa helposti joko fasistin tai kommunistin leiman. Hätääntyneet konservatiivit kysyvät, että eikö mitään enää saa sanoa? Voiko keskustelusta kieltäytyä julistautumalla tolkun ihmiseksi?"