Poika istuu äitinsä vaatekomerossa ja hyväilee punaista, silkkistä kangasta. Nuuhkii helmaa ja painaa sileyden vasten kasvojaan. Kun äiti saa pojan kiinni tämän touhuista, edessä on tupenrapinat. Mutta poika ei unohda. Vuosia tapahtumien jälkeen hän tuntee edelleen vetoa naisten kauniisiin vaatteisiin, nahkäkäsineisiin ja nyt myös kuolemaan. Niihin hän haluaa pukea yölliset morsiamensa - kerta toisensa jälkeen... Kaakonetsivillä on edessään murhien vyyhti, joka saa niskakarvat nousemaan pystyyn.