Poropoluille ja rautulompoloille
Kirjoittajan lukuisat kalaretket sisäjärville, koskivesille ja lounaisen rannikkomme kalavesille olivat olleet antoisia, mutta ennen pitkää hän halusi jotakin vieläkin vaikuttavampaa, suurempaa. Sitä hän toivoi löytävänsä vaelluksilta Lapin taimen-, harjus- ja rautuvesille. Yhtenä selkeänä perusteluna Lapin vaellusten aloittamiselle hän näki Kuolan kaivosteollisuuden ja nikkelilaitosten saasteet, jotka lehtiuutisten mukaan leviävät länteen ja pilaavat Ruijan ilmanlaadun ja sitä kautta maastot ja kalavedet. Perhonsidontakurssit ja sisävesien koskikalastuspaikkoihin tutustuminen olivat luonteva ponnahduslauta, jolta oli vain lyhyt harppaus ensimmäiselle vaellukselle Lapin Käsivarressa. Vaikka retki olikin kokemattomalle hyvin raskas, synnytti se sisimpään kipinän ja roihun, polttavan Lapin kuumeen. Sinne avarille, puuttomille selkosille oli päästävä yhä uudelleen. Vaelluksilla ja kalastusretkillä Lapissa hän keräsi virkeyttä ja voimia jaksamiseen arkipäivässä. Vähä vähältä hän oppi kantapään kautta retkivarusteiden ja vaelluksen perusasiat. Vaeltajien rinkat kevenivät, kun varusteet kehittyivät, ikää karttui, voimat vähenivät ja yhä harvempi asia nousi elämässä tärkeäksi. Paluu Pohjois-Norjan ja Suomen Lapin tiettömille ja puuttomille selkosille sekä tammukkapuroille ei ollutkaan enää pelkkä lomamatka ja keskeytys töissä raadantaan, vaan siitä muodostui toistuva tapa, johon on mukava muistoissa palata. Kirjan valokuvat tukevat kirjoittajan kertomuksia. Kirjoittajan kertomusten kautta lukija pääsee mukaan huikeille taimen, harjus- ja rautuvesille, mutta aina ei kala syö eikä aurinko paista. Ruijan sää ja olosuhteet ovat petollisia ja vaativia, joita kaikkia on oli aiempina vuosina vaikea ennakoida. Nykyaikana teknologia tulee avuksi aloittelijan vaellukselle, ja sitä kannattaa käyttää hyväkseen.
Fås med följande bibliotekskort
Ej tillgänglig.