"Köyhyydestä ei puhuttu, sitä vaan elettiin" köyhyyden kokemus ja selviytyminen 1930-luvun pulan oloissa Suomen maaseudulla
Mitä köyhyys oli, miten se näkyi ja kuinka se koettiin 1930-luvun pulan aikana maaseudulla? Teoksessa tutkitaan naisten ja miesten tapoja hankkia elantoa sekä perheiden selviytymistä toiseen maailmansotaan asti kestäneessä ahdingossa. Mökin isäntien työnpuute lisäsi muiden perheenjäsenten ponnisteluja perheen elättämisessä. Töistä kilpailtiin niin savotoilla kuin vainioillakin ja palkkoja maksettiin paitsi rahana myös ruokapalkkana tai elintarvikkeina. Köyhyyden aineellinen puoli kertoo asumisesta ja terveydestä – ennen kaikkea ruuan ja vaatteiden puutteesta.
Köyhyyden aineeton puoli kumpuaa pieneläjien omista kokemuksista. Parempiosaisten ja vähäosaisten välillä oli olemassa näkymätön raja, joka tuli esiin sosiaalisessa kanssakäymisessä koulussa, työssä ja vapaa-aikana. Pieneläjille tämä raja oli itsestäänselvyys. Kirja pureutuu heidän kokemuksiinsa, jotka ilmenivät häpeän ja vihan tuntemuksina, joskus hiljaisena protestina. Koettu nöyryytys köyhäinavun ja kerjäämisen yhteydessä oli tuntuvaa. Yhteiskunnan eriarvoisuus paljastui monenlaisina hierarkioina ja rajoituksina. Merkittävin ero näkyi avustettujen ja itse pärjäävien välillä. Kaikissa heijastui köyhyyden leima, jota taloudellinen kriisi vielä terävöitti.