Kaisaniemestä löytyy pahasti hakattu mies. Teosta näkee heti, että verityön on tehnyt nuorisojoukko ja tekijöitä useampi kuin yksi. Samaisen nuorisojoukon johtaja Sikailija-Sid sekä tämän kaveri Miku päättävät lisätä säpinää elämäänsä varastamalla auton. Poliisi saa autovarkaudesta vihiä ja toinen autovarkaista paljastuu poliisissa toimivan Bergmanin pojaksi. Bergman on ankara ja pelottava mies ja kasvattaja, jonka kotielämä on täynnä vihaa, pelkoa ja ahdistusta. Ei ihme, että sellaisessa kodissa kasvaa välinpitämättömyyttä, tuskaa, epävarmuutta ja ahdistusta sisällän kantava nuorukainen.

Joensuu pureutuu taas sekä uhrien että syyllisten maailmaan. Lopulta ei ole selvää kuka on uhri ja kuka syyllinen. Raja oikean ja väärän välillä on selvä, mutta syyt ja seuraukset epäselvät. Nuorten elämä on täynnä välinpitämättömyyttä, ahdistusta, epäluottamusta ja rakkaudettomuutta. Jounsuu kuvaa tosielämää, realistista ja siksi niin koskettavaa. Traagisesta loppuratkaisusta ei voi olla kuin surullinen.