Mikä soi tuoreiden luomistekojen lomasta, mikä sävel helisee vihreiden mättäiden välistä? --- Ihmisen sinfonia Jumalan kuvan kaltaiseksi – jokin särö pitää olla että soi kun tuuli puhaltaa meren rannalla puhaltaa ja soi.

Liisa Marjatta Järvinen ei lakkaa ihmettelemästä myyttien sitkeähenkisyyttä. Kun ne kerran ovat syntyneet, niitä ei tapa mikään. Ne jatkavat elämäänsä niin kauan kuin ihmisellä riittää kysymyksiä. Muuttavat vain muotoaan vesien, vuorten, tuulen, taivaan valojen… käsittelyssä. Erityisesti luomismyytit ovat ehtymättömiä, niissä riittää jatkuvasti ammennettavaa. Tähän mereen, puroon, kaivoon on näiden runojen kirjoittaja ihmetellen työntänyt kätensä taas kerran. Mitä sanotte esimerkiksi siitä, että Jumalalta meni kuusi päivää seitsemästä meren äärellä maailmaa luodessaan. Jokin salaisuus meressä on. Alkumeren laulu kaikuu sitä yhä.

Kirjoittaja on kuvittanut runonsa luontoaiheilla.