Huippujohtajien sanotaan usein elävän eri todellisuudessa kuin johdettaviensa. Nykyinen johtamiskäytäntö onkin perusteiltaan puutteellinen: yksilöä korostavaa psykologiaa yksipuolisesti painottaen uskotaan, että tärkeintä alaisten johtamisessa on osata laskea kullekin alaiselle ”riittävät kannustintekijät”. Uusi johtamisen psykologia osoittaa, että johtamisen tärkein sana on kuitenkin ”me”, ei ”minä”. Hyvä johtaja pystyy luomaan ilmapiirin, jossa sekä johdettavat että johtaja haluavat sitoutua toteuttamaan yhteisiä päämääriä. Yhteen hiileen puhaltaminen on voimakas, jopa välttämätön motivaatiotekijä minkä tahansa yhteisön menestymiselle.