Julkisuudessa on toistuvasti sanottu, että koulun on muututtava. Silti sitä käydään yhä teollisen aikakauden mallien mukaisesti. Koulu muistuttaa tehdasta, jossa opitaan tehokkaasti, mutta siellä on vain vähän tilaa tunteille, yhdessä kehittelylle, epävarmuuden kokemiselle, sen ilmaisemiselle ja tutkimiselle. Koulukulttuurin nykyisiä ongelmia ei voida ratkaista pelkästään opetuksella sekä sen laatua parantamalla, ja siksi ajaudutaan umpikujaan. Ulkoiset haasteet kohtaavat ihmisten sisäiset maailmat esimerkiksi kouluviihtymättömyydessä tai kiusaamistapauksissa.

Tarvitaan siis uusia ajattelutapoja. Yksi sellainen on Jyväskylän yliopistossa kehitetty integraatiokoulutus. Siinä ihminen ymmärretään kokonaisvaltaiseksi yksilöksi ja ryhmän jäseneksi sekä koulu oppiaineita laajemmaksi kokonaisuudeksi. Toinen tapa käydä koulua esittelee tämän vaihtoehtoisen ajattelutavan teoreettisia perustoja sekä niihin liittyviä käytännön esimerkkejä. Äänessä ovat sekä koulutuksen kehittäjät että siinä opiskelleet opettajaopiskelijat. Teoksessa annetaan tilaa kokemukselle, tunteille, tiedon syvemmälle ymmärtämiselle sekä kaikelle sille, mikä on oppimisen arvoista