Kuvia ja peilikuvia kertoo valinnoista ja niiden seurauksista, äideistä ja tyttäristä, todellisista ja kuvitelluista, puhumattomista ja käsittelemättömistä asioista, rakkaudesta ja pelosta.

Se, mitä tapahtuu, saa alkunsa yhdestä viattomasta kysymyksestä, satunnaisesta kohtaamisesta. Kahdeksan sanaa ja niiden perässä oleva kysymysmerkki ovat alku tapahtumien ketjulle ja päänsisäiselle vuoristoradalle, josta ei pääse pois ennen kuin vaunu pysähtyy. Kaisa joutuu matkalle, jonka aikana moni asia näyttäytyy uudenlaisessa valossa, kipeästi, mutta samalla selkeästi.

Taakse jääneet asiat eivät ole taakse jääneitä siksi, että niistä ei puhuta. Tunteet eivät muutu olemattomiksi niin, ettei niitä uskalla tuntea. Kun valheita ei enää ole, niistä voi päästää irti. Lopullisesti.