Kun kuulet laulun varjojen vie lukijansa eri aikakausille huomaamaan, ettei ihminen ole muuttuvainen. Vai onko? Entä jos kaiken saisi aloittaa alusta? Teos on meidän maailmamme todellisuudella maustettu fantasiaromaani.

1950-luvun Ranska nuolee vielä haavojaan toisen maailmansodan jälkeen. Kun temperamenttinen Enora irtisanotaan nahkavärjäämössä, ja kiukuspäissään päätyy Eavin metsään, ei hän arvaakaan seurauksia.

Vuonna 1745 markiisi Jean-Philippe de Belleroy lähtee juhlavalle metsästysretkelle seurueineen. Uskollinen ratsumestari Gwendal toivoo, ettei heidän tarvitsisi koskaan palata ja hän välttyisi näin itse puisevalta naimakaupalta.

Pienen normandialaiskylän kupeessa kasvaa ikiaikainen metsä, yksi Ranskan suurimpia, ja sen kävijöiden tarinat ovat kirvoittaneet paikallisten keskuudessa legendoja. Eavin metsässä tapahtuu kummia. Se on oma maailmansa, jossa on omat sääntönsä ja lakinsa. Ja jossain laulaa valkoinen mustarastas...

Tyttö tuijotti Enoraa mustilla silmillään ja vastasi: ”Luulen että siinä piti käydä niin alkujaankin. Kukaan ei tunne ennalta kohtaloaan, mutta metsän vangiksi joutuminen ei ole silkkaa sattumaa. Kyllähän te sen tiedätte neitini, ettekö tiedäkin?”

Esikoiskirjailija Annmari Dannebey (s.1977) asuu Normandiassa perheineen. Hän on museofriikki, rentoutuu avaruusoopperan parissa ja arvostaa ranskalaisia juustoja.