Tulenkantajiin kuuluneen runoilija Katri Valan (1901­–1944) esikoisteos Kaukainen puutarha (1924) on täynnä elämää. Runot heijastavat riemua ja älykkään nuoren ihmisen kokemusta.

Vapaarytmisissä runoissa kieli rullaa ja huutaa. Esille pääsevät Aurinko, Kuu ja Maan luonto.

”KUKKIVA MAA

Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja, pihlajain valkeata kukkahärmää, tervakkojen punaisia tähtisikermiä. Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia lainehtivat niityt mielettöminä merinä. Ja tuoksua! Ihanampaa kuin pyhä suitsutus! Kuumaa ja värisevää ja hulluksijuovuttavaa, pakanallista maan ihon tuoksua!

Elää, elää, elää! Elää raivokkaasti elämän korkea hetki, terälehdet äärimmilleen auenneina, elää ihanasti kukkien, tuoksustansa, auringosta hourien - huumaavasti, täyteläästi elää!

Mitä siitä, että kuolema tulee! Mitä siitä, että monivärinen ihanuus värisee kuihtuneena maahan. Onhan kukittu kerta! On paistanut aurinko, taivaan suuri ja polttava rakkaus, suoraan kukkasydämiin, olemusten värisevään pohjaan asti!”