Lahdesta löytyy ruumis vedestä keskeltä kesän kukkaloistoa. Rikosylikonstaapeli Kristiina Krisse Elo on muutenkin voimiensa äärirajoilla ja jatkuva kuumuus kiristää hänen hermonsa äärimmilleen. Auringon paahde hauduttaa ihmisiä, eikä sen viilenemisestä ole merkkejä. Krisse odottaa lomaa, mutta joutuu selvittämään kummallista tapahtumavyyhteä, johon liittyy useampi rikos ja jossa väkivallalla ei näytä olevan mitään syytä, minkään langan päästä hän ei kollegoineen tunnu saavan otetta.

Jossain taustalla häilyy kuva naisesta, jota kuvataan Krissen näköiseksi. Naista vaan ei löydy mistään. Avioliittokin näyttää olevan uhattuna eikä hämmentynyt Krisse enää tiedä, mitä ajatella ja mitä uskoa. Riikka, tutkintasihteeri, joka on juuri ylittänyt neljänkymmenen ikävuoden kynnyksen, onkin yhtäkkiä kuin uhmaikäinen ja hänenkin kanssaan poliisit joutuvat luovimaan, ettei räjähdysherkkä aika muutu ongelmallisemmaksi.

Kaislikon kätkössä on jo kuudes Eija Piekkarin kirjoittama Kristiina Elo -dekkari.